I'm not good enough

// Angstia taas luvassa..

En tänään mennyt kouluun, koska kurkkuni oli aivan helvetin kipeä. Ja on vieläkin. Enpä ole syönyt tänään muuta kuin näkkileipää, vanukkaan ja kaksi voileipäkeksiä. En olisi halunnut syödä niitäkään ja kurkkuuni sattuu jos nielen. En halua lihoa ja ruoka oksettaa. Jos syön jotain, alkaa oksettaa. Huono juttu on se, etten enää osaa oksentaa. Pelkään oksentamista. Ajattelin taas aloittaa pienehkön dieetin, jossa kävelen jonkun verran päivittäin (koska en voi tehdä muutakaan liikunnallista kiitos polveni) ja vähennän syömistä.

Uniongelmat ovat vaivanneet edelleen. Lisäksi selkäni yrittää tappaa minut. Ahdistaa, itkettää, pelottaa ja huolettaa. Erään ihmisen käytös saa minut itkuiseksi melkein koko ajan, kun ajattelenkin häntä. Tiedän, että hänellä menee huonosti ja se tieto suorastaan särkee sydämeni. Koulu ahdistaa taas. Stressikin on taas lisääntynyt koulun ja NaNon takia. NaNo on muuten aika perseestä tällä hetkellä, olen melkein 3000 sanaa jäljessä. Pelkään, etten saa sitä valmiiksi. Ei vain löydy tarpeeksi aikaa tällä hetkellä ja inspiraatiokin on kadonnut kaiken keskelle.

Erään toisenkin ihmisen tilanne saa minut tuntemaan oloni kurjaksi. Hän on minulle todella läheinen ja olemme tunteneet siitä asti, kun synnyin. Emme normaalisti edes puhu toisillemme tunteistamme, vaan pidämme aina hauskaa ja vietämme paljon aikaa. Kuitenkin hän lähti ulkomaille tuossa puolitoista kuukautta sitten ja sen jälkeen olemme vain puhuneet skypen ja facebookin kautta. Nyt hän on viimeiset päivät vuodattanut pahaa oloaan minulle. Itsekin olen hieman avautunut. Tämä on tuntunut lähentävän suhdettamme entisestään, mutta tämänhetkinen välimatka tuntuu edelleen pahalta.

Koska HIM on aivan ihana. Ja Ville Valo <3

Hessu kuittaa ~

Suru ja huoli

//Pikkuangst ja silleen...

Päätinpä sitten kirjoittaa taas. Miksi? Koska vituttaa, suoraan sanottuna. En ole tänään saanut kamalasti kirjoitettua, juonenkulku tökkii enkä keksi mitään. Lisäksi eräs ihminen purki tunteitaan blogiinsa ja luettuani sen tunsin oloni erittäin tyhjäksi ja turhaksi. Vuodatin samalla muutamat kyyneleet. Mitätön voisi kuvata tämänhetkistä oloani. En ole hetkeen ollut näin maassa tai huolissani.

Olen tänään yrittänyt tehdä kaikkea piristävää, muun muassa tehtiin iskän kanssa paistettuja muikkuja (hyi), lasagnea ja kohta alamme tehdä korvapuusteja. Läski olo. Ei tee mieli syödä, mutta tykkään tehdä ruokaa.

Tänään olen kuunnellut aika paljon kpoppia, mutta tällä hetkellä soi surullisten biisien soittolista...

Joo, aika tynkä postaus. En vain jaksa keskittyä tähänkään.

Hende kuittaa.

Runosuoni sykkii ja niin päin pois~

Juu tuo otsikko kertoo aika paljon viime päivien tapahtumista. NaNo alkoi eilen (tai jos nyt tarkkoja ollaan niin pari päivää sitten, nythän on jo periaatteessa lauantai...) ja aloitin kirjoittamaan melkein heti, kun viisarit näyttivät keskiyötä. Yöllä sain kirjoitettua väsyneenä 139 sanaa ja iltapäivällä menin NaNo miittiin, jossa sain kirjoitettua jotain 1200 sanaa. Torstaina jäin 13 sanaa jälkeen, mutta tänään (elän vielä tähän aikaan perjantaissa, en voi sille mitään) kirin ja sain kirjoitettua pari sataa sanaa ylimääräistä. Lisäksi saimme tänään äidinkielen scifi-novellit takaisin ja ope kehui novelliani paljon. Hänen mielestään se oli luokan paras ja hän kysyi, kävisikö minulle jos se saatettaisiin laittaa lehteen joskus tulevaisuudessa. Yllätyin ehdotuksesta ja myönnyin oitis. Oitis on muuten aivan helvetin söpö sana. Kyseisestä novellista sain 10- ~

Sunnuntaina oli BTW-miitti ja näin pitkästä aikaa kultaani ja muita ihania ihmisiä. Kiitos kaikille aivan ihanasta ja hauskasta miitistä! Toivottavasti samanlaisia järjestetään tulevaisuudessakin (:

Kävin tänään isäni kanssa Karismassa.  Toisin kuin normaalisti, isäni osti järjettömän paljon tavaraa itselleen, muun muassa kolme kirjaa ja tietokoneen hiiren. Mukaani tarttui ainoastaan Criminal Mindsin ensimmäinen tuotantokausi, joka maksoi vain kympin. Nyt minulla on siis 1, 4, 5 ja 6 kaudet. Ostin kuudennen kauden syyslomalla, koska Sid unohti tuoda sen :C Kuudennelta kaudelta katsottavaa on enää yhden levyn verran, joka tarkoittaa sitä, että joudun elämään säästeliäästi CM:n suhteen. Kuinka kestän marraskuun loppupuolelle muutamalla jaksolla? Ole hiljaa, en ole riippuvainen Criminal Mindsistä.

Luin tänään kahden ystäväni blogeja, mikä sai minut taas innostumaan tarpeeksi postauksesta. On tosi mukavaa kirjoittaa omia fiiliksiään jonnekkin, mutta kirjoittaminen jää mitä todennäköisimmin marraskuulta vähemmälle edellä mainitun NaNon takia. Ystävieni blogit saivat minut myös innostumaan taas An Cafen kuuntelusta, mikä ei niinkään ole ihme, sillä he molemmat ovat cafekkoja. Nyappy~ v (^o^) v

Koska rakkaus <3

Tällä hetkellä en valitettavasti jaksa kirjoittaa enempää, vaikka päässä pyöriikin vaikka mitä.

Hessu quits it here today~

NaNoWriMo ja paineet

Juu eli päätin eilen yöllä osallistua tuohon NaNoWriMoon, jonka tarkoituksena on siis kirjoittaa 50 000 sanaa marraskuun aikana. Uskonko pystyväni siihen? En. Haluanko yrittää parhaani? Totta helvetissä. Ensin ajattelin kirjoittaa aikaisemmin kehittelemääni tarinaa haltioista ja ihmisistä, mutta luovuin ajatuksestani nähtyäni kaikki mahdolliset genret. Päätin siis aloittaa aivan puhtaalta pöydältä puoli yhden aikaan yöllä, jolloin runosuoneni sykkii täysillä. Olen saanut todella paljon suunnitelluksi käyttämääni aikaan nähden; 4 tuntia, jonka aikana olen saanut väsätyksi novellin nimen, henkilöt, puolet miljööstä ja ehkä noin neljänneksen juonesta. Pitäisi vielä siis korjailla hieman jotain aukkoja juonen kaaressa (=piirrän koko illan viivoja ja kirjoitan epämääräisiä sanoja) ja keksiä miljöö loppuun. Olen todella innoissani tästä kuukauden mittaisesta projektista, mutta olen myös aivan hermona. Rakastan kirjoittamista, mutta pelkään ettei kirjoittamiani asioita arvosteta/niistä ei välitetä pätkääkään/juoni on niin huono että kaikki nauravat.

Nanon ohella tämä viikko menee ystäväni Sidailerin kanssa. Menen huomenna heille, ja illemmalla tulemme tänne. Sidailer jää yöksi, en tiedä kuinka kauan hän tulee olemaan täällä. Suunnitelmissa on Masters of Horror-elokuvien katselua ja muita kauhuelokuvia. Sidin kanssa olemme aina katsoneet suoraan sanottuna aivan helvetisti elokuvia, joskus viikonloppuun mahtuu yhdeksänkin elokuvaa. En ole nähnyt Sidiä kesäloman jälkeen ja minulla on aivan kamala ikävä häntä. Olen tuntenut hänet yli puolet elämästäni ja hän on opettanut minulle vähän kaikkea tarpeellista *kröhöm*.

Sidiltä saan myös lainatuksi Criminal Mindsin kuudennen tuotantokauden, mistä olen todella iloinen. Katsoin nimittäin eilen viidennen kauden viimeisen levyn. Kuten aina, viimeinen jakso oli todella jännittävä ja se jäi hirveään cliff hangeriin. Häiritsee joutua odottamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Hyunan uusin musiikkivideo julkaistiin vähän aikaa sitten ja rakastan tätä kappaletta jo nyt :)

Hessu kuittaa~