The fuck is wrong with me...

Tällä kertaa ajattelin laittaa biisin ensiksi :'3 vaihtelu virkistää?

Vituttaa, ahdistaa. Kaikki on outoa. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, ihan kuin leikkisin erään henkilön sydämellä. En vain tiedä mitä pitäisi tehdä. Itkettää. No, ainakin B2ST auttaa jonkun verran, olen seurannut heitä jo pitkän aikaa, mutta nyt pari päivää sitten aloin katsomaan heidän reality-ohjelmaansa, joka pitää ajatukset mukavasti muualla kuin ihmisissä ja koulussa. En jaksa koulua. Tunnen itseni taas sairaaksi. Kuumetta? Ehkä, en jaksa mitata. Haluan vain nukkua, en ole saanut kunnolla unta moneen päivään. Tai siis, uniongelmia on ollut jo vuosia, mutta nyt ne ovat taas vaihteeksi pahentuneet. Yöt menevät silmänräpäyksessä ja torkun tunneilla.

Samalla tunnun eläväni aivan toisessa maailmassa, missä voin olla kuka haluan. Kuvittelen itseni elämässä aivan jossain muualla aivan toisenlaisten ihmisten kanssa. Tämä on pitänyt minut edes jotenkin pinnalla jo pitkän aikaa. Entinen koulupsykologi sanoi, että tämä on huono juttu. En usko, sillä jos en saisi ajatella mitä haluan, olisin aivan varmasti jo jossain muualla kuin maapallolla.

Oli pakko laittaa toinenkin biisi, koska B2ST. <3

I want the bad feeling away, I want to live again. This time I don't want to be living inside an invisible cage that blocks my way to future.

Hessu kuittaa ...

Ongelmia ja huonosti nukuttuja öitä

Otsikko taitaa kertoa suurimman osan tästä muutaman viikon postausvälistä. On ollut ongelmia mielenterveyden saralla, mutta nämäkin ongelmat ratkaistiin. Psykiatrille hoitopaikka, lähete kiireellinen. Ongelmia löytyy myös lukion suhteen. En tiedä mihin lukioon menen. Juu, tiedän että sinnekin on vielä pitkä matka, mutta en ole saanut parina viime yönä unta sen takia. Olen outo :'D

Ilmeeni kun löysin vanhoja kuvia Jossusta ja musta skypessä D:

Muuten on mennyt viimepäivät aivan loistavasti. On ollut hauskaa: skypetän melkein joka päivä Johannan kanssa ja pelaan hänen kanssaan WoWia (no-life, maybe?). Lisäksi olen lauleskellut paljon, syönyt herkkuja (olen läski, don't judge :c) ja tehnyt DeviantArtin. Siellä nimimerkkini on Hyxlin, käykää katsomassa jos kiinnostaa.

*Tässä vaiheessa jäin katsomaan jotain ihme videota, jossa tehdään peanut butter- hampurilaisia lapsille...*

Joo, tuota. Hmm.. Niin~ Sain Criminal Minds season 7:n eilen ja olen katsonut jo yhden levyn. Tällä kaudella on ihanan paljon Spenceriä, etten malta odottaa toista levyä. Tänään en valitettavasti jaksa katsoa mitään koulun takia. Ehkä huomenna, we'll see. Ensivaikutelma vaikutti kuitenkin erittäin hyvältä, vaikka en pidäkään Emilystä enää. Hänen kuolemansa ja paluunsa oli yhtä outoutta ja se häiritsi vähän sarjan kulkua. Paitsi ilman hänen paluutaan Spencer ei olisi suuttunut ja ollut aivan helvetin seksikäs vihaisena kertoessaan käyneensä itkemässä JJ:n luona kymmenen viikon ajan ;_;

Ihana biisi~ saa hyvälle tuulelle^^

Seuraava postaus saattaa tulla parin päivän päästä, koska käymme katsomassa Hobitin lauantaina C:

Hyxlin kuittaa~

Vitutus flunssatus

//

 Kuvaa tämänhetkistä tunnetta erittäin mainiosti.

Juu.

Maanantai meni koulussa nuhaisena, menin jo ennen viittä nukkumaan. Tiistaina en mennyt kouluun, koska huono olo paheni, flunssa iski pahemman kerran. Keskiviikkona eli tänään kävin aamulla koulussa keskustelussa, jossa oli rehtori, luokanvalvoja (<3), terveydenhoitaja ja koulukuraattori. Keskustelussa tein mitä todennäköisimmin maailman ennätyksen nessujen kulutuksessa. Enkä ole vähään aikaan itkenyt niin paljon. Sain kuulla siitä, kuinka huolissani he ovat psyykkisestä hyvinvoinnistani. Paskat. Onko väärin olla uskomatta heidän puheitaan? Aivan sama. Ahdisti koko tilaisuus. Ja joudun menemään Nuvoon taas, muuten terkka ilmoittaa lastensuojeluun. Fuck this shit. Heti päästyäni pois koulusta teki vain mieli tehdä itselleni jotain, mitä en tässä viitsisi sanoa... Lopun päivää olen angstannut, itkenyt, nukkunut ja syönyt (vaikka tarkoituksena olisi laihtua jonkun verran, söin suurin piirtein pelkkää paskaa).

En taida mennä huomennakaan kouluun, on vielä sen verran huono olo. No, katsotaan mitä umma sanoo aamulla. Vielä eilen hän oli varma siitä, etten menisi koko viikolla kouluun. En jaksa. En vain jaksa itseäni tai henkilöitä, jotka esittävät auttavansa. Tai yrittävät auttaa, mutta eivät ymmärrä sitä että heidän tekonsa vain ahdistavat enemmän ja enemmän.

Voisin nyt yrittää nukkua... Kai. Katsoo, mitä tästä yöstä tulee. Viime yöt ovat olleet yhtä helvettiä.

Tämä saa minut aina itkemään~

Henry lopettaa tähän.

Am I, or are the others crazy?

Enpä ole taas pitkään aikaan kirjoitellut. Syynä on mitä todennäköisimmin se, etten vain ole jaksanut. Elämä menee nopeasti enkä edes aina ajattele eläväni. Tai siis, en ajattele olevani olemassa. Olen kyllä ollut yllättävän iloinen vaikka onkin riitaa yhden ihmisen kanssa. Iloisuus johtuu yksinkertaisesti korealaisesta musiikista, tarkemmin sanottuna yhtyeestä f(x). Viime päivät olen kuunnellut pelkästään heitä ja olen unelmoinut Amberista. Hän on täydellinen :3

Pretty, isn't she? : 3

Toinen asia, joka saa minut jostakin syystä iloiseksi on koulu. "Mitä vittua Hende?". No just sitä. Yritän nauttia kaikesta, ettei minun tarvitsisi ajatella sitä riitaa ja muutenkin ahdistuneisuutta. Josta tulikin mieleen tämä Lamerfest, jossa olin eilen ja tänään. Ajettiin siis puoli yhdeksän pintaan Vantaalle ja oltiin siellä lauantain aamukahteen asti. Tarkoituksena oli tulla kotiin vasta nyt, mutta paikka oli todella ahdistava sekä musiikki ja valot päätäsärkevät. Olin ostanut sieltä kaksi konepaikkaa, mutta käytin konettani vain pari tuntia.  Läppärini oli toisten koneisiin verrattuna halpiskone. Lamerfest olikin siis paikka übernörteille rehennellä pelitaidoillaan ja -välineillään, vaikka olin luullut sitä aivan joksikin muuksi. En edes kehdannut kunnolla pelata, kun minulle naurettiin. Mutta muuten oli kerrassaan hauska reissu, kiitos Sidin. ^^

Ja nyt, päivän piristys....

'Cause Matthew Gray Gubler is fuckin' fabulous

Hessu kuittaa~~

I'm not good enough

// Angstia taas luvassa..

En tänään mennyt kouluun, koska kurkkuni oli aivan helvetin kipeä. Ja on vieläkin. Enpä ole syönyt tänään muuta kuin näkkileipää, vanukkaan ja kaksi voileipäkeksiä. En olisi halunnut syödä niitäkään ja kurkkuuni sattuu jos nielen. En halua lihoa ja ruoka oksettaa. Jos syön jotain, alkaa oksettaa. Huono juttu on se, etten enää osaa oksentaa. Pelkään oksentamista. Ajattelin taas aloittaa pienehkön dieetin, jossa kävelen jonkun verran päivittäin (koska en voi tehdä muutakaan liikunnallista kiitos polveni) ja vähennän syömistä.

Uniongelmat ovat vaivanneet edelleen. Lisäksi selkäni yrittää tappaa minut. Ahdistaa, itkettää, pelottaa ja huolettaa. Erään ihmisen käytös saa minut itkuiseksi melkein koko ajan, kun ajattelenkin häntä. Tiedän, että hänellä menee huonosti ja se tieto suorastaan särkee sydämeni. Koulu ahdistaa taas. Stressikin on taas lisääntynyt koulun ja NaNon takia. NaNo on muuten aika perseestä tällä hetkellä, olen melkein 3000 sanaa jäljessä. Pelkään, etten saa sitä valmiiksi. Ei vain löydy tarpeeksi aikaa tällä hetkellä ja inspiraatiokin on kadonnut kaiken keskelle.

Erään toisenkin ihmisen tilanne saa minut tuntemaan oloni kurjaksi. Hän on minulle todella läheinen ja olemme tunteneet siitä asti, kun synnyin. Emme normaalisti edes puhu toisillemme tunteistamme, vaan pidämme aina hauskaa ja vietämme paljon aikaa. Kuitenkin hän lähti ulkomaille tuossa puolitoista kuukautta sitten ja sen jälkeen olemme vain puhuneet skypen ja facebookin kautta. Nyt hän on viimeiset päivät vuodattanut pahaa oloaan minulle. Itsekin olen hieman avautunut. Tämä on tuntunut lähentävän suhdettamme entisestään, mutta tämänhetkinen välimatka tuntuu edelleen pahalta.

Koska HIM on aivan ihana. Ja Ville Valo <3

Hessu kuittaa ~

Suru ja huoli

//Pikkuangst ja silleen...

Päätinpä sitten kirjoittaa taas. Miksi? Koska vituttaa, suoraan sanottuna. En ole tänään saanut kamalasti kirjoitettua, juonenkulku tökkii enkä keksi mitään. Lisäksi eräs ihminen purki tunteitaan blogiinsa ja luettuani sen tunsin oloni erittäin tyhjäksi ja turhaksi. Vuodatin samalla muutamat kyyneleet. Mitätön voisi kuvata tämänhetkistä oloani. En ole hetkeen ollut näin maassa tai huolissani.

Olen tänään yrittänyt tehdä kaikkea piristävää, muun muassa tehtiin iskän kanssa paistettuja muikkuja (hyi), lasagnea ja kohta alamme tehdä korvapuusteja. Läski olo. Ei tee mieli syödä, mutta tykkään tehdä ruokaa.

Tänään olen kuunnellut aika paljon kpoppia, mutta tällä hetkellä soi surullisten biisien soittolista...

Joo, aika tynkä postaus. En vain jaksa keskittyä tähänkään.

Hende kuittaa.

Runosuoni sykkii ja niin päin pois~

Juu tuo otsikko kertoo aika paljon viime päivien tapahtumista. NaNo alkoi eilen (tai jos nyt tarkkoja ollaan niin pari päivää sitten, nythän on jo periaatteessa lauantai...) ja aloitin kirjoittamaan melkein heti, kun viisarit näyttivät keskiyötä. Yöllä sain kirjoitettua väsyneenä 139 sanaa ja iltapäivällä menin NaNo miittiin, jossa sain kirjoitettua jotain 1200 sanaa. Torstaina jäin 13 sanaa jälkeen, mutta tänään (elän vielä tähän aikaan perjantaissa, en voi sille mitään) kirin ja sain kirjoitettua pari sataa sanaa ylimääräistä. Lisäksi saimme tänään äidinkielen scifi-novellit takaisin ja ope kehui novelliani paljon. Hänen mielestään se oli luokan paras ja hän kysyi, kävisikö minulle jos se saatettaisiin laittaa lehteen joskus tulevaisuudessa. Yllätyin ehdotuksesta ja myönnyin oitis. Oitis on muuten aivan helvetin söpö sana. Kyseisestä novellista sain 10- ~

Sunnuntaina oli BTW-miitti ja näin pitkästä aikaa kultaani ja muita ihania ihmisiä. Kiitos kaikille aivan ihanasta ja hauskasta miitistä! Toivottavasti samanlaisia järjestetään tulevaisuudessakin (:

Kävin tänään isäni kanssa Karismassa.  Toisin kuin normaalisti, isäni osti järjettömän paljon tavaraa itselleen, muun muassa kolme kirjaa ja tietokoneen hiiren. Mukaani tarttui ainoastaan Criminal Mindsin ensimmäinen tuotantokausi, joka maksoi vain kympin. Nyt minulla on siis 1, 4, 5 ja 6 kaudet. Ostin kuudennen kauden syyslomalla, koska Sid unohti tuoda sen :C Kuudennelta kaudelta katsottavaa on enää yhden levyn verran, joka tarkoittaa sitä, että joudun elämään säästeliäästi CM:n suhteen. Kuinka kestän marraskuun loppupuolelle muutamalla jaksolla? Ole hiljaa, en ole riippuvainen Criminal Mindsistä.

Luin tänään kahden ystäväni blogeja, mikä sai minut taas innostumaan tarpeeksi postauksesta. On tosi mukavaa kirjoittaa omia fiiliksiään jonnekkin, mutta kirjoittaminen jää mitä todennäköisimmin marraskuulta vähemmälle edellä mainitun NaNon takia. Ystävieni blogit saivat minut myös innostumaan taas An Cafen kuuntelusta, mikä ei niinkään ole ihme, sillä he molemmat ovat cafekkoja. Nyappy~ v (^o^) v

Koska rakkaus <3

Tällä hetkellä en valitettavasti jaksa kirjoittaa enempää, vaikka päässä pyöriikin vaikka mitä.

Hessu quits it here today~