The fuck is wrong with me...

Tällä kertaa ajattelin laittaa biisin ensiksi :'3 vaihtelu virkistää?

Vituttaa, ahdistaa. Kaikki on outoa. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, ihan kuin leikkisin erään henkilön sydämellä. En vain tiedä mitä pitäisi tehdä. Itkettää. No, ainakin B2ST auttaa jonkun verran, olen seurannut heitä jo pitkän aikaa, mutta nyt pari päivää sitten aloin katsomaan heidän reality-ohjelmaansa, joka pitää ajatukset mukavasti muualla kuin ihmisissä ja koulussa. En jaksa koulua. Tunnen itseni taas sairaaksi. Kuumetta? Ehkä, en jaksa mitata. Haluan vain nukkua, en ole saanut kunnolla unta moneen päivään. Tai siis, uniongelmia on ollut jo vuosia, mutta nyt ne ovat taas vaihteeksi pahentuneet. Yöt menevät silmänräpäyksessä ja torkun tunneilla.

Samalla tunnun eläväni aivan toisessa maailmassa, missä voin olla kuka haluan. Kuvittelen itseni elämässä aivan jossain muualla aivan toisenlaisten ihmisten kanssa. Tämä on pitänyt minut edes jotenkin pinnalla jo pitkän aikaa. Entinen koulupsykologi sanoi, että tämä on huono juttu. En usko, sillä jos en saisi ajatella mitä haluan, olisin aivan varmasti jo jossain muualla kuin maapallolla.

Oli pakko laittaa toinenkin biisi, koska B2ST. <3

I want the bad feeling away, I want to live again. This time I don't want to be living inside an invisible cage that blocks my way to future.

Hessu kuittaa ...

Ongelmia ja huonosti nukuttuja öitä

Otsikko taitaa kertoa suurimman osan tästä muutaman viikon postausvälistä. On ollut ongelmia mielenterveyden saralla, mutta nämäkin ongelmat ratkaistiin. Psykiatrille hoitopaikka, lähete kiireellinen. Ongelmia löytyy myös lukion suhteen. En tiedä mihin lukioon menen. Juu, tiedän että sinnekin on vielä pitkä matka, mutta en ole saanut parina viime yönä unta sen takia. Olen outo :'D

Ilmeeni kun löysin vanhoja kuvia Jossusta ja musta skypessä D:

Muuten on mennyt viimepäivät aivan loistavasti. On ollut hauskaa: skypetän melkein joka päivä Johannan kanssa ja pelaan hänen kanssaan WoWia (no-life, maybe?). Lisäksi olen lauleskellut paljon, syönyt herkkuja (olen läski, don't judge :c) ja tehnyt DeviantArtin. Siellä nimimerkkini on Hyxlin, käykää katsomassa jos kiinnostaa.

*Tässä vaiheessa jäin katsomaan jotain ihme videota, jossa tehdään peanut butter- hampurilaisia lapsille...*

Joo, tuota. Hmm.. Niin~ Sain Criminal Minds season 7:n eilen ja olen katsonut jo yhden levyn. Tällä kaudella on ihanan paljon Spenceriä, etten malta odottaa toista levyä. Tänään en valitettavasti jaksa katsoa mitään koulun takia. Ehkä huomenna, we'll see. Ensivaikutelma vaikutti kuitenkin erittäin hyvältä, vaikka en pidäkään Emilystä enää. Hänen kuolemansa ja paluunsa oli yhtä outoutta ja se häiritsi vähän sarjan kulkua. Paitsi ilman hänen paluutaan Spencer ei olisi suuttunut ja ollut aivan helvetin seksikäs vihaisena kertoessaan käyneensä itkemässä JJ:n luona kymmenen viikon ajan ;_;

Ihana biisi~ saa hyvälle tuulelle^^

Seuraava postaus saattaa tulla parin päivän päästä, koska käymme katsomassa Hobitin lauantaina C:

Hyxlin kuittaa~

Vitutus flunssatus

//

 Kuvaa tämänhetkistä tunnetta erittäin mainiosti.

Juu.

Maanantai meni koulussa nuhaisena, menin jo ennen viittä nukkumaan. Tiistaina en mennyt kouluun, koska huono olo paheni, flunssa iski pahemman kerran. Keskiviikkona eli tänään kävin aamulla koulussa keskustelussa, jossa oli rehtori, luokanvalvoja (<3), terveydenhoitaja ja koulukuraattori. Keskustelussa tein mitä todennäköisimmin maailman ennätyksen nessujen kulutuksessa. Enkä ole vähään aikaan itkenyt niin paljon. Sain kuulla siitä, kuinka huolissani he ovat psyykkisestä hyvinvoinnistani. Paskat. Onko väärin olla uskomatta heidän puheitaan? Aivan sama. Ahdisti koko tilaisuus. Ja joudun menemään Nuvoon taas, muuten terkka ilmoittaa lastensuojeluun. Fuck this shit. Heti päästyäni pois koulusta teki vain mieli tehdä itselleni jotain, mitä en tässä viitsisi sanoa... Lopun päivää olen angstannut, itkenyt, nukkunut ja syönyt (vaikka tarkoituksena olisi laihtua jonkun verran, söin suurin piirtein pelkkää paskaa).

En taida mennä huomennakaan kouluun, on vielä sen verran huono olo. No, katsotaan mitä umma sanoo aamulla. Vielä eilen hän oli varma siitä, etten menisi koko viikolla kouluun. En jaksa. En vain jaksa itseäni tai henkilöitä, jotka esittävät auttavansa. Tai yrittävät auttaa, mutta eivät ymmärrä sitä että heidän tekonsa vain ahdistavat enemmän ja enemmän.

Voisin nyt yrittää nukkua... Kai. Katsoo, mitä tästä yöstä tulee. Viime yöt ovat olleet yhtä helvettiä.

Tämä saa minut aina itkemään~

Henry lopettaa tähän.

Am I, or are the others crazy?

Enpä ole taas pitkään aikaan kirjoitellut. Syynä on mitä todennäköisimmin se, etten vain ole jaksanut. Elämä menee nopeasti enkä edes aina ajattele eläväni. Tai siis, en ajattele olevani olemassa. Olen kyllä ollut yllättävän iloinen vaikka onkin riitaa yhden ihmisen kanssa. Iloisuus johtuu yksinkertaisesti korealaisesta musiikista, tarkemmin sanottuna yhtyeestä f(x). Viime päivät olen kuunnellut pelkästään heitä ja olen unelmoinut Amberista. Hän on täydellinen :3

Pretty, isn't she? : 3

Toinen asia, joka saa minut jostakin syystä iloiseksi on koulu. "Mitä vittua Hende?". No just sitä. Yritän nauttia kaikesta, ettei minun tarvitsisi ajatella sitä riitaa ja muutenkin ahdistuneisuutta. Josta tulikin mieleen tämä Lamerfest, jossa olin eilen ja tänään. Ajettiin siis puoli yhdeksän pintaan Vantaalle ja oltiin siellä lauantain aamukahteen asti. Tarkoituksena oli tulla kotiin vasta nyt, mutta paikka oli todella ahdistava sekä musiikki ja valot päätäsärkevät. Olin ostanut sieltä kaksi konepaikkaa, mutta käytin konettani vain pari tuntia.  Läppärini oli toisten koneisiin verrattuna halpiskone. Lamerfest olikin siis paikka übernörteille rehennellä pelitaidoillaan ja -välineillään, vaikka olin luullut sitä aivan joksikin muuksi. En edes kehdannut kunnolla pelata, kun minulle naurettiin. Mutta muuten oli kerrassaan hauska reissu, kiitos Sidin. ^^

Ja nyt, päivän piristys....

'Cause Matthew Gray Gubler is fuckin' fabulous

Hessu kuittaa~~

I'm not good enough

// Angstia taas luvassa..

En tänään mennyt kouluun, koska kurkkuni oli aivan helvetin kipeä. Ja on vieläkin. Enpä ole syönyt tänään muuta kuin näkkileipää, vanukkaan ja kaksi voileipäkeksiä. En olisi halunnut syödä niitäkään ja kurkkuuni sattuu jos nielen. En halua lihoa ja ruoka oksettaa. Jos syön jotain, alkaa oksettaa. Huono juttu on se, etten enää osaa oksentaa. Pelkään oksentamista. Ajattelin taas aloittaa pienehkön dieetin, jossa kävelen jonkun verran päivittäin (koska en voi tehdä muutakaan liikunnallista kiitos polveni) ja vähennän syömistä.

Uniongelmat ovat vaivanneet edelleen. Lisäksi selkäni yrittää tappaa minut. Ahdistaa, itkettää, pelottaa ja huolettaa. Erään ihmisen käytös saa minut itkuiseksi melkein koko ajan, kun ajattelenkin häntä. Tiedän, että hänellä menee huonosti ja se tieto suorastaan särkee sydämeni. Koulu ahdistaa taas. Stressikin on taas lisääntynyt koulun ja NaNon takia. NaNo on muuten aika perseestä tällä hetkellä, olen melkein 3000 sanaa jäljessä. Pelkään, etten saa sitä valmiiksi. Ei vain löydy tarpeeksi aikaa tällä hetkellä ja inspiraatiokin on kadonnut kaiken keskelle.

Erään toisenkin ihmisen tilanne saa minut tuntemaan oloni kurjaksi. Hän on minulle todella läheinen ja olemme tunteneet siitä asti, kun synnyin. Emme normaalisti edes puhu toisillemme tunteistamme, vaan pidämme aina hauskaa ja vietämme paljon aikaa. Kuitenkin hän lähti ulkomaille tuossa puolitoista kuukautta sitten ja sen jälkeen olemme vain puhuneet skypen ja facebookin kautta. Nyt hän on viimeiset päivät vuodattanut pahaa oloaan minulle. Itsekin olen hieman avautunut. Tämä on tuntunut lähentävän suhdettamme entisestään, mutta tämänhetkinen välimatka tuntuu edelleen pahalta.

Koska HIM on aivan ihana. Ja Ville Valo <3

Hessu kuittaa ~

Suru ja huoli

//Pikkuangst ja silleen...

Päätinpä sitten kirjoittaa taas. Miksi? Koska vituttaa, suoraan sanottuna. En ole tänään saanut kamalasti kirjoitettua, juonenkulku tökkii enkä keksi mitään. Lisäksi eräs ihminen purki tunteitaan blogiinsa ja luettuani sen tunsin oloni erittäin tyhjäksi ja turhaksi. Vuodatin samalla muutamat kyyneleet. Mitätön voisi kuvata tämänhetkistä oloani. En ole hetkeen ollut näin maassa tai huolissani.

Olen tänään yrittänyt tehdä kaikkea piristävää, muun muassa tehtiin iskän kanssa paistettuja muikkuja (hyi), lasagnea ja kohta alamme tehdä korvapuusteja. Läski olo. Ei tee mieli syödä, mutta tykkään tehdä ruokaa.

Tänään olen kuunnellut aika paljon kpoppia, mutta tällä hetkellä soi surullisten biisien soittolista...

Joo, aika tynkä postaus. En vain jaksa keskittyä tähänkään.

Hende kuittaa.

Runosuoni sykkii ja niin päin pois~

Juu tuo otsikko kertoo aika paljon viime päivien tapahtumista. NaNo alkoi eilen (tai jos nyt tarkkoja ollaan niin pari päivää sitten, nythän on jo periaatteessa lauantai...) ja aloitin kirjoittamaan melkein heti, kun viisarit näyttivät keskiyötä. Yöllä sain kirjoitettua väsyneenä 139 sanaa ja iltapäivällä menin NaNo miittiin, jossa sain kirjoitettua jotain 1200 sanaa. Torstaina jäin 13 sanaa jälkeen, mutta tänään (elän vielä tähän aikaan perjantaissa, en voi sille mitään) kirin ja sain kirjoitettua pari sataa sanaa ylimääräistä. Lisäksi saimme tänään äidinkielen scifi-novellit takaisin ja ope kehui novelliani paljon. Hänen mielestään se oli luokan paras ja hän kysyi, kävisikö minulle jos se saatettaisiin laittaa lehteen joskus tulevaisuudessa. Yllätyin ehdotuksesta ja myönnyin oitis. Oitis on muuten aivan helvetin söpö sana. Kyseisestä novellista sain 10- ~

Sunnuntaina oli BTW-miitti ja näin pitkästä aikaa kultaani ja muita ihania ihmisiä. Kiitos kaikille aivan ihanasta ja hauskasta miitistä! Toivottavasti samanlaisia järjestetään tulevaisuudessakin (:

Kävin tänään isäni kanssa Karismassa.  Toisin kuin normaalisti, isäni osti järjettömän paljon tavaraa itselleen, muun muassa kolme kirjaa ja tietokoneen hiiren. Mukaani tarttui ainoastaan Criminal Mindsin ensimmäinen tuotantokausi, joka maksoi vain kympin. Nyt minulla on siis 1, 4, 5 ja 6 kaudet. Ostin kuudennen kauden syyslomalla, koska Sid unohti tuoda sen :C Kuudennelta kaudelta katsottavaa on enää yhden levyn verran, joka tarkoittaa sitä, että joudun elämään säästeliäästi CM:n suhteen. Kuinka kestän marraskuun loppupuolelle muutamalla jaksolla? Ole hiljaa, en ole riippuvainen Criminal Mindsistä.

Luin tänään kahden ystäväni blogeja, mikä sai minut taas innostumaan tarpeeksi postauksesta. On tosi mukavaa kirjoittaa omia fiiliksiään jonnekkin, mutta kirjoittaminen jää mitä todennäköisimmin marraskuulta vähemmälle edellä mainitun NaNon takia. Ystävieni blogit saivat minut myös innostumaan taas An Cafen kuuntelusta, mikä ei niinkään ole ihme, sillä he molemmat ovat cafekkoja. Nyappy~ v (^o^) v

Koska rakkaus <3

Tällä hetkellä en valitettavasti jaksa kirjoittaa enempää, vaikka päässä pyöriikin vaikka mitä.

Hessu quits it here today~

NaNoWriMo ja paineet

Juu eli päätin eilen yöllä osallistua tuohon NaNoWriMoon, jonka tarkoituksena on siis kirjoittaa 50 000 sanaa marraskuun aikana. Uskonko pystyväni siihen? En. Haluanko yrittää parhaani? Totta helvetissä. Ensin ajattelin kirjoittaa aikaisemmin kehittelemääni tarinaa haltioista ja ihmisistä, mutta luovuin ajatuksestani nähtyäni kaikki mahdolliset genret. Päätin siis aloittaa aivan puhtaalta pöydältä puoli yhden aikaan yöllä, jolloin runosuoneni sykkii täysillä. Olen saanut todella paljon suunnitelluksi käyttämääni aikaan nähden; 4 tuntia, jonka aikana olen saanut väsätyksi novellin nimen, henkilöt, puolet miljööstä ja ehkä noin neljänneksen juonesta. Pitäisi vielä siis korjailla hieman jotain aukkoja juonen kaaressa (=piirrän koko illan viivoja ja kirjoitan epämääräisiä sanoja) ja keksiä miljöö loppuun. Olen todella innoissani tästä kuukauden mittaisesta projektista, mutta olen myös aivan hermona. Rakastan kirjoittamista, mutta pelkään ettei kirjoittamiani asioita arvosteta/niistä ei välitetä pätkääkään/juoni on niin huono että kaikki nauravat.

Nanon ohella tämä viikko menee ystäväni Sidailerin kanssa. Menen huomenna heille, ja illemmalla tulemme tänne. Sidailer jää yöksi, en tiedä kuinka kauan hän tulee olemaan täällä. Suunnitelmissa on Masters of Horror-elokuvien katselua ja muita kauhuelokuvia. Sidin kanssa olemme aina katsoneet suoraan sanottuna aivan helvetisti elokuvia, joskus viikonloppuun mahtuu yhdeksänkin elokuvaa. En ole nähnyt Sidiä kesäloman jälkeen ja minulla on aivan kamala ikävä häntä. Olen tuntenut hänet yli puolet elämästäni ja hän on opettanut minulle vähän kaikkea tarpeellista *kröhöm*.

Sidiltä saan myös lainatuksi Criminal Mindsin kuudennen tuotantokauden, mistä olen todella iloinen. Katsoin nimittäin eilen viidennen kauden viimeisen levyn. Kuten aina, viimeinen jakso oli todella jännittävä ja se jäi hirveään cliff hangeriin. Häiritsee joutua odottamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Hyunan uusin musiikkivideo julkaistiin vähän aikaa sitten ja rakastan tätä kappaletta jo nyt :)

Hessu kuittaa~

Yamacon ja muut kuulumiset

Hejsan~ Tää viikko on menny tosi nopeesti ja kivasti. Viikkoa voisi kuvailla sanoilla Norja, kaunokainen, haistatus ja vieroitusoireet. Selitän tässä postauksessa muun muassa näiden merkitykset, ei hätää.

Voisin aloittaa Yamaconista. Minkälainen? Conina paska, mutta annan sen anteeksi koska sain nähdä ystäviä ja tutustua joihinkin ihmisiin (uudelleen). Oli tosi piristävää nähdä Sannia, jota näen suht harvoin vaikka asutaankin nykyään aika lähellä toisiamme. Näin myös Elliä ja Essiä, joita näin viimeksi Desuconissa. Ja ylhäällä olevista kuvista näkyy conin asun, joka onnistui yllättävän hyvin (tosin huulipuna katosi päivän kuluessa... XD)

Sitten voisin siirtyä noihin sanoihin, joita mainitsin aikaisemmin.

Norja: olen alkanut katsomaan norjalaisen saippuasarjan Hotel Cæsarin Månen tarinaa. Måne on siis homo~  Ja aivan ihana ja söpö ja suloinen ja ja ja... ihana :3

Kaunokainen: meillä oli tänään ja eilen ruotsissa sijaisopettaja, joka oli aluksi ihan hirveä, antoi kamalasti tehtäviä ja määräili jne. Kuitenkin tänään hän oli paljon rennompi ja antoi meille lempinimiä, koska ei tiennyt oikeita nimiämme. Itse olin vaaleahiuksinen kaunokainen (josta punastuin ihan hirveästi >.<), luokallamme on nykyään myös Huisku Tuisku ja Kasipallo Huisku Tuiskun vieressä. Miten joku tuntematon voi piristää noin paljon päivää?

Haistatus: puhuin pitkästä aikaa tyttöystävälleni facebookissa aika kauan. Hän piristi tosi paljon, meillä on aina kaiken maailman juttuja, joita ei missään nimessä pidä ottaa tosissaan. Eilen meillä oli siis ''nettiväittely'' aiheesta onko tyttöystäväni sonni. Tämä johti siihen että kumpikin ''huutaa'' toisilleen caps lockilla ja haistattelee paskat ties kuinka monta kertaa. <3

Vieroitusoireet: liittyen tuohon Måneen kenestä selitin tuossa Norja-kohdassa. Olen katsonut kaikki Måne-pätkät Youtubesta eilisen ja toissapäivän aikana. Tunti sen jälkeen minun alkoi heti tehdä mieli katsoa Månea lisää. Eikä pelkästään Månea (vaikka hänen takia katsonkin niitä pätkiä), vaan myös Stellania, kuka on Månen poikaystävä. Hihihihi c:

He muistuttavat hieman Eliasta ja Laria, tosin he molemmat ovat täysillä parisuhteessa, Larias ei nyt ihan niinkään ole parisuhde koska Lari seurustelee Idan kanssa. ;_; KUITENKIN SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI KATSOMAAN AINAKIN NUO KAIKKI MÅNE-VIDEOT <3

Hessu kuittaa~

Koulu sitä, koulu tätä ;_;

Heipä hei taas (ainoa lukija: Sini<3 tai mistä sitä tietää että lukeeko hän sittenkään tätä paskaa), viikko on lähtenyt käyntiin suht hyvissä merkein, sain lämmitettyä välejä kullan kanssa ja koulumenestys on mitä mahtavin. Ensiviikolla on koeviikko, joka palkitaan ruhtinaallisen viikon pituisella syyslomalla. Kuitenkin ennen koeviikkoa on rauhoittavasti Yamacon, jonne olen nyt sataprosenttisesti menossa cossi päällä~ ^^ Cossista tulee ehkä kuvia blogiin, jos rakas serkkuni jaksaa kuvata.

Kävin tänään koulun jälkeen vähän shoppailemassa ja löysin cossiin 50-lukuhenkisen kirkkaan punaisen huulipunan ja siihen sopivan huultenrajauskynän. Ostin myös (helvetin kalliin) gel liner-siveltimen, koska olin sellaisen rikkonut (lue: unohtanut pestä joten siihen jämähti kaikki eye linerit ;__;). Sokoksen myyjä vähän nauroi selityksilleni, kun en oikein tiedä meikeistä mitään. ''Sellanen ihme juttu millä laitetaan geeli.. sellasta, tiiätkö.. eye lineria tai jotain.'' Minäkö miehekäs, pyhpah.

Miehekkäästä tuli mieleen, että minun pitäisi saada GTA San Andreas koneelle joku päivä~ Sain tietää, että kaverini oli saanut sen pelin muistitikulle ja hän lupasi lainata tikkua sen verran että saan pelin siirrettyä koneelleni.

Kuten otsikosta saattaa päätellä, koulu alkaa taas hallita elämäntapojani ja rutiinejani. Koulupäivät ovat alkaneet olemaan pitkiä, pahimmillaan kahdeksasta neljään ja parhaimmillaan yhdeksästä yhteen. Tänä vuonna on myös kymmenen aamuja, jopa kahdesti viikossa. Läksyjäkään ei ole niin paljon kuin kuvittelin olevan, mutta on paljon enemmän opeteltavaa pienemmässä ajassa. Tosin tällä hetkellä eri aineissa on käsitelty aika paljon samoja asioita mm. biologiassa ja kotitaloudessa sienet, joten opettelu on sinänsä hieman helpompaa.

Eilisaamun kuuntelin pelkästään rokkia tai muuta aggressiivista/vihan ja vittuuntuneisuuden poistavaa musiikkia, joten vastapainoksi olen kuunnellut aika paljon söpöilyä eilisen iltapäivän ja hieman tänäänkin. Kpoppia, kuten arvata saattaa. Yhtäkkiä vain alkoi soimaan Orange Caramelin Lipstick päässä, joten oli aivan pakko kuunnella se ''muutamaan'' kertaan kaupungilla ollessani.

Hessu kuittaa~ 

I feel so fucked up

//Angstia luvassa, ei kannata lukea jos angstin ja vitutuksen tuotokset eivät kiinnosta. You have been warned. Kirjoitettu joskus yöllä, en muista kellonaikaa.

Vittu. Mistä tätä huonoa oloa tulee. En halua olla hereillä, en saa unta. Kaikki ajatukset pyörii päässä. Mitä pitäisi tehdä? Mitä minulle tulee tapahtumaan? Itkettää. En jaksa tehdä mitään. Musiikki vaihtuu rockahtavasta punkista surullisempaan ja hellempään. Voi kunpa en olisi puhunut eräälle tänään, kaikki voisi olla paremmin. Voi kunpa en olisi ollut puhumatta toiselle, kaikki olisi varmasti paremmin. Voi kunpa olisin tehnyt jotain tuottavaa tänään, niin en olisi ollut koko aikaa ihan haavi auki ja tylsistyneenä istuskellut tässä. En oikeasti ole tehnyt tänään mitään muuta kuin katsonut muutaman jakson Criminal Mindsia ja ollut tietokoneella. Nolife? Ehei, en ollenkaan, en... Juu. Ajatukset pyörii eräässä henkilössä. Ja sitten toisessa. Mitä ajattelen kenestäkin? En tiedä. Kaikki on sekavaa. Ollut jo muutaman päivän, mutta tänään pakka sekoittui enemmän. En rupea selittelemään kenestäkään yksityiskohtaisesti, se veisi liikaa aikaa.

Väsyttää. Kunpa asiat vain loksahtaisivat paikalleen sillä aikaa kun nukun, jos pystyn nukkumaan. Haluan unohtaa kaiken edes hetkeksi ja rentoutua kunnolla. Milloinkohan olen viimeksi ollut täysin rentoutunut? Siitä on ihan liian pitkä aika.

Näin asiasta mustikkakeittoon~ Rakastuin muutama päivä sitten The Cab-nimiseen bändiin. Heidän kappaleensa jäävät todella helposti soimaan päähän. Saan sentään jotain muuta ajateltavaa, tai siis jotain mikä siirtää ajatuksia toisaalle.

Hessu kuittaa jälleen~

Just because

Kuten näkyy, aloitin siis uuden blogin yksin. Miksi? Koska halusin. Ei mitään ihmeellistä, tekee mieli kirjoitella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että postaisin joka päivä kilometrin mittaisen saarnan jokaisesta asiasta mitä päähän tulee. Ja näin ennakkovaroituksena, kirjoitan täysin itseäni varten, joten tämä saattaa olla tylsää luettavaa joidenkin mielestä. Tekstin sisältö saattaa vaihdella kukkasista ja yksisarvisista kamalaan angstiin ja vuodatuksiin. Saatan siis laittaa jotain pienehköjä varoituksia postauksien alussa jos materiaali ei ole mitä kauneinta luettavaa. Tämä johtaakin sitten siihen, ettei kommentteihin tarvitse tulla urputtamaan ''kamalasta teini-angstista, jota kukaan ei jaksa lukea'', itse olen siitä varoittanut ja pyytänyt olemaan lukematta jos aihe ei miellytä.

Mitähän sitä kertoisi tästä päivästä. Tylsää, ei mitään tekemistä, tyhjä, mutta jotenkin onnellinen olo. Alunperin olisin halunnut mennä kaupungille ystävän kanssa, mutta hän ei jaksanutkaan lähteä. Tästä seurasi se, että olen istunut koneen äärellä koko päivän. Oikeastaan siinä ei ole mitään ihmeellistä, koska teen niin joka päivä ellen ole koulussa.

Olen myös pohtinut ensiviikonloppua, jolloin menen Helsinkiin Yamaconiin. En enää tiedä haluanko mennä sinne, mutten  kuitenkaan haluaisi jättää sitä välistä. Yamacon olisi kuudes con, johon menen tänä vuonna. Koko elämäni aikana se olisi yhdeksäs. Josta tuli mieleen ensi vuoden ensimmäinen con, Frostbite. Cossaanko? En, mutta pukeudun joksikin saksalaisnaiseksi. Tarkoituksena olisi pukeutua mustiin nahkasaappaisiin, harmaaseen kynähameeseen, valkoiseen kauluspaitaan, mustaan korsettiin ja saksalaiseen koppalakkiin. Saas nähdä, miten onnistun löytämään kyseiset vaatekappaleet, nahkasaappaat ja koppalakki minulla tosin on jo.

Tänään olen kuunnellut monia erilaisia artisteja, mm. BTOB, Ga In, Secret ja CRAZYNO. En ole ollut tänään oikeen millään tuulella, joten laitoin vain ihan sattumalta joitain korealaisia musiikkivideoita pyörimään.

Ga Inin Bloom on aivan ihana, jotenkin piristää mukavasti päivää ja jää soimaan helposti päähän (:

Hessu kuittaa~